"Saksa on paska maa"

totesi muuan suomalainen keihäsjätti muinoin. Ja pakkohan tämän oli lähteä selvittämään lausahduksen paikkaansapitävyys...

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Reippaan kolmen kuukauden jälkeen...

...sain vihdoin aloitetuksi tämän jo kauan suunnitelmissa pyörineen blogin kirjoittamisen. Suurkiitokset siitä ystäväiselleni Hennalle, jonka lievästä painostuksesta lupauduin saattamaan ainakin ensimmäisen merkinnän julki raskaan ja pitkän facebook-paastokuukauden päättymisriemujuhlan yhteydessä. Ja kappas, tässä sitä nyt kirjootellaan vastoin tapojani jo 3 viikkoa ennen h-hetkeä! (ei, ei ole tulossa tenttejä eikä ole niitä kuuluisia ei-niin-kivoja tehtäviäkään tehtävänä, tämä tapahtuu nyt ihan omasta tahdosta ja innosta.)

Hmm, alkuun lienee tarpeellista mainita muutama varoituksen sana. En takaa tekstin laatua, vaikka siitä vastaankin. En ole koskaan ollut mikään innokas päiväkirjojen kirjoittaja, eikä minulla rehellisesti sanottuna ole kovinkaan suurta aavistusta kuinka näitä tämmöisiä pitäisi edes kirjoittaa. Kirjoitan siis sitä mitä sormet näppäilevät, tuotos on mitä on. Lukea saa jos huvittaa, saa olla lukematta jos ei huvita (mikä ei nyt tarkoita sitä että blogini päämääränä on huvittaa :D ).

Toisekseen, kirjoittaminen on minulle helpoin, tärkein ja ehkä jopa ainoa väline todellisen itseni, ajatusmaailmani, tunteideni, sisimpäni (+ kaikki muut hienot sanat) ilmaisuun. Varsin sulkeutuneena, epävarmana ja itseäni suojelevana henkilönä minulta vaatii todella paljon rohkeutta julkistaa tekstini kaiken kansan luettavaksi, jakaa jotain siitä minästäni, jota yritän suojella ja salata kaikilta muilta. Joten pliis, säilyttäkää pieni hienotunteisuus älkääkä kommentoiko tai antako minkäänlaista palautetta teksteistäni, en yksinkertaisesti kehtaa ottaa sitä vastaan. En aio oikolukea tekstejäni kertaakaan, en halua tietää tai muistaa mitä olen milloinkin kirjoittanut. Oman kirjoituksen lukeminen vain nolottaa niin paljon, että uudelleen lukeminen aiheuttaisi suuren undon, eikä yksikään merkintä näkisi koskaan päivänvaloa. Siksi teksteistä voi löytyä mitä vain, sellaistakin mitä en ehkä sittenkään olisi halunnut sieltä löytyvän. Älkää välittäkö. Olkaa minulle silti ihan normaaleja, jooko?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti