Pieni matkaromaani väliltä Tampere-Konstanz

Ääh, aika menee ihan liian nopeasti ja taas on kirjoittamiset autuaasti unohtunu, mutta koitetaanpas tässä nyt ryhdistäytyä ja muistella, mitä silloin joskus kauan kauan sitten syksyllä tapahtui. Ei ole nyt kyllä inspiraatiota minkään vertaa...

Operaatio lentolippujen metsästys oli ensikertalaiselle tuskaista hommaa. Tarkoituksena oli tietenkin päästä mahdollisimman halvalla Konstanzin lähettyville, mukavuudet, lähtöajat yms. olivat sivuseikka. Ärshytti vain, kun ei edes osannut arvella paljonko lipusta kannattaisi maksaa, jotta se olisi halpa. Onneksi on facebook, jossa tällaistakin asiaa voi kätevästi tiedustella, ja sieltä otinkin onkeeni serkkuni Keijon vinkin tutkistella epäsuoria lentoja Lontoon kautta Saksaan. Se oli äärimmäisen hyvä vinkki, kiitos siitä, sillä Lontoosta pääsee kätevästi Ryanairilla Friedrichshafeniin, joka sijaitsee vain katamaraanimatkan päässä Konstanzista, ja kaiken lisäksi juurikin kyseenomaisena viikkona sattui pääsemään Tampereelta Lontooseen 10 eurolla ja sieltä Friedrichshafeniin 5 eurolla, mikä kuulosti kyllä varsin mukavalta ottaen huomioon vaihto-opiskelijoiden 2000 euron tuen matkakulujen kattamiseksi ;) Ai niin, toki noihin lippujen hintoihin tuli lopulta kymppi lisää, kun päätin sittenkin ottaa vielä yhden isomman matkalaukun kaksien käsimatkatavaroiden lisäksi, mutta suhteellisen halpaa siitä huolimatta.

Koska nuo matkustuskulut nyt näyttivät jäävän noinkin alhaisiksi, päätin ottaa mukaani saattajan, jonka kanssa oli sitten tarkoitus viettää arvon suurkaupunki Lontoossa muutama halpamatkailijapäivä ennen Saksaan siirtymistä.

Ensimmäinen ulkomaanmatkani oli kaikin puolin ikimuistoinen :D (mietin hetken, minkä hymiön tuohon perään laittaisin, mutta olkoon nyt tuo) Kone Tampereelta lähti puoli yhdentoista aikaan illalla ja laskeutui Lontoon Stanstedin kentälle n. klo 00.00. Koska matkasta piti saada mahdollisimman halpa ja koska varsinkaan minulla ei ollut mikään hirveä hinku lähteä tuohon aikaan seikkailemaan Lontoon yöhön, vietimme ensimmäisen yön kyseisen lentokentän lattialla monien muiden tavoin, ja halpismatkailijoille suosittelen kyllä. Ei mitään pientä kylmyyttä suurempaa ongelmaa, tosin yksin en kyllä välttämättä uskaltaisi nukkumaan ruveta.

Aamusta sitten matkasimme itse keskustaan, ja olihan se hiukka eri näkö- ja kokoluokkaa kuin meikäläisten kaupungit! Ja JEE, oon nähny Big Benin ja laittanu kelloni sen aikaan!!! :D Ja Jee, käytiin London Eyessa, Madame Tussauds -vahakabinetissa ja London Dungeonissa. (London Aquarium oli jo menny kiinni, niin ei keritty siihen :P) Ja jee, jopa meki päästiin sisään Harrodsille ;D Ja jee, sitten me käytiin shoppailuparatiisissa, istuksittiin pimeässä ja hiljaisessa Hyde Parkissa ja ajeltiin metrolla ympäriinsä ja ihmeteltiin ihmeellisiä ihmisiä. Ja jee, syötiin aamupalaksi kananmunaa, teetä ja paahtoleipää marmeladilla, Ja jee, meinattiin ostaa italialaista jäätelöä joku 5 pallon annos, mutta sitä ei voinukkaan maksaa kortilla, niin sanottiin vaan, että me käydään automaatilla ja juostiin karkuun :) Se oli hassua, tosin sääli hyvää jäätelöä :( Olen huono ostamaan yhtään mitään, joten mukaan konkreettikseksi muistoksi Londoonista tarttui vain "Best Disney album in the World ever" (ja turistipostikortteja). Siihen musiikkikauppaan pitäis kyllä päästä uudestaan :)

No joo, kaksi päivää Lontoossa meni suhteellisen nopeasti, näin yllättäen. Tuli lähtöpäivä, ja kuten joku ehkä on sattunut jostakin kuulemaan, ei homma toiminut ihan suunnitelmien ja budjetin mukaan. Me nimittäin myöhästyttiin koneesta. Se juttu meni näin:

Saattajani halusi aikaisin aamusta lähteä vielä viimeisen kerran käväisemään Lontoon keskustassa. Kello oli vasta kuusi, joten minä itse jäin vielä nukkumaan. Lentomme oli määrä lähteä klo 12.15 tms. ja matka junalla Liverpoolin asemalta kentälle kesti n. 45 minuuttia. Kahdeksan aikaan tuli viesti: "Eksyin, mutta olen siellä yhdeksältä." Jes. Mutta no, yhdeksältä ei ollut vielä mikään kiire sinänsä. Jäin odottelemaan. Ja pakkaamaan. Ja mitä näin pöydällä?! Tämä oli jättänyt karttansa ja metrokorttinsa hotelliin!!! Nice. Hieman alko Miinallakin jo sappi kiehua. Miten voi olla niin typerä?!!? No, odottelin. Ja odotin vähän lisää. Kello kävi kiivaasti yli yhdeksän. Tuli toinen viesti: "Olen siellä 20 minuutissa. Pakkaa valmiiksi." Odotin, odotin, odotin. 20 minuuttia kului. Ja toinen 20 minuuttia. Itkin, itkin ja itkin käyden kaikki kauhukuvat läpi mielessäni. En kestänyt enää. Päätin ottaa tavarat ja lähteä jo valmiiksi Victoria Stationille. (Tosin koska minä olen minä, mietin tuotakin päätöstä hirmuisen kauan) No, juuri kun olin lähdössä tämä tulee hotellille, oli juossut pitkät matkat ja oli raukka läkähtymisen partaalla. Ei siinä nyt kuitenkaan auttanut muu kuin äkkiä kiiruhtaa asemalle, sieltä ensin metrolla toiselle, jolta juna lentokentälle lähtee joka 15 minuutti. Matkalla tämä kertoo, että tämän täytyy hakea passinsa jostain kahvilasta, jossa se on panttina. Mitä??? No, kai se on pakko hakea, jos meinaa yhtään pidemmälle matkustaa. Jään ihmisvilskeeseen odottamaan, taas. Kello on jo aivan liian paljon, kun tämä vihdoin tulee takaisin. Se on vielä enemmän, kun vihdoin päästään sille toiselle metroasemalle, jolta juuri on juna kentälle lähtenyt. Joudutaan siis odottamaan se 15 minuuttia. Nice. Se vartti tulee kohtalokkaaksi. Junassa onkin sitten ilmiselvää, että tullaan myöhästymään koneesta. Ja hyvät naiset ja herrat, Miina on vihainen.

No jooh, kun nyt asialle ei mitään enää mahtanut niin en jaksanut kauan mököttää. Enemmänkin alkoi mietityttää, että mitähän seuraavaksi tapahtuu ja pääsenköhän koskaan perille Konstanziin. Seuraava lento Friedrichshafeniin olisi seuraavana päivänä, Frankfurtiin lähtisi lento muutaman tunnin kuluttua. Tämä halusi hyvittää mokailunsa ja osti sitten liput siihen Frankfurtiin lähtevään koneeseen. Hintaa tälle tuli molemmilta + ruumaan menevältä laukulta yhteensä 230e. Hieman tuli meidän vitosen lentoliput kalliimmaksi. Mutta hyvä ruoka, parempi mieli, vaikka se "ruoka" olikin lentokentän pikaruokalasta ostettu kasvishampurilaisateria (älkää koskaan ostako :P).

Miina oli ihan haltioissaan, kun vihdoin pääsi Saksan maaperälle. Wau, tää on Saksa! Vähän siistiä, me ollaan Saksassa! Ajattele, me ollaan Saksassa! Olin niin innoissani, että luin ääneen joka ikisen saksankielisen tekstin, jonka vain näin jossakin. Frankfurt Hahnin lentokenttä oli kaiken lisäksi tosi kiva. Passivirkailijahemmo sanoi terve ja kiitos (siis suomeksi) ja olin vielä enemmän innoissani. Hei näähän osaa suomea :D

Kentällä sitten tiedustelimme pääsyä Konstanziin. Ensin piti mennä bussilla (12e/hlö) keskustaan ja sieltä sitten matkata kahdella eri junalla etelään. Siispä ahtauduimme bussin peräpenkille saksalaisten yms. kanssa. Olin vieläkin niin höperönä Saksaan pääsystä, että höpötin vähän mitä sattuu. "Vähän siisitä, kun voi puhua ihan mitä vaan, eikä kukaan muu ymmärrä mitään." Nooh, eiköhän hetken päästä tytöt siinä samaisella 5 hengen takapenkillä ala puhua suomea :D Se oli aika huvittavaa. No joo, bussimatkalla tämä kertoi, että "kahvilassa panttina ollut passi" oli valetta ja vain tekosyy päästä vielä viime hetken puhelinkaupoille. Suutuin. Oltaisiin ehkä ehditty koneeseen ilman sitä reissua. Sanoin pahasti. Tämä suuttui totaalisesti ja aikoi läksiä omia teitään Suomeen. Se oli aika surkea hetki. Lopulta tämä kuitenkin suostui saattamaan minut perille asti ja osti molemmille junaliput Konstanziin. Nämä maksoivatkin sitten mukavasti 77e per henkilö, kun bussi sieltä Friedrichshafenista olisi maksanut 71e vähemmän... Äkkiseltään laskettuna sille pahuksen myöhästymiselle tuli siis hintaa n. 400e. Että ihan kiva.

Juna lähti yöllä klo 02.00, joten nelisen tuntia saimme seikkailla Ralfin, Monan ja Hayrettinin jalanjäljissä Frankfurt am Mainilla. Frankfurt on pelottava kaupunki, ainakin yöllä. Se alue, missä me kuljeksittiin oli täynnä hämärän näköisiä clubeja, joiden edustalla humalaiset äijät seisoksi rajun näköisinä. Ei todellakaan mikään pikkutyttöjen iltakävelypaikka. Lähes poikkeuksetta kaikki kulkijat polttivat tupakkaa, myös pikkuliikkeiden sisällä, ja haju oli pökerryttävä. Eläköön Suomen tupakkalaki. Lisäksi siellä tuntui olevan jonkinasteisia viemäriongelmia. Ei ollut sillä kerralla Frankfurt mikään positiivinen kokemus, ikävä kyllä.

Mitäs sitten, syötiin Milka-suklaata ja odotettiin junaa. Hypättiin junaan ja parin tunnin päästä ulos. Odotettiin toista junaa unenpöpperössä ja pestiin hampaita hyisellä asemalaiturilla. Hypättiin junaan, nukuttiin ja herättiin töihin matkaavien salkkumiesten nyrpeisiin tuijotuksiin. Oltiin vissiin vähän rähjäisen näköisiä. Mutta mitä muuta voi odottaa sellaisen matkan jälkeen? Konstanziin päästiin joka tapauksessa lopulta, mikä oli suuren suuri helpotus. Suosiolla otettiin asemalta taksi Europahausille, joka siis on nykyinen asuinpaikkani. Kiitos ystävällisen hepun ja Hausmaisterilla ylipitkään vierailleen tytön ehdimme itsekin hänen juttusilleen avainta hakemaan juuri ja juuri, vaikka vastaanottoaika olikin jo virallisesti ohitse. Hausmaister on muuten tosi hyvä tyyppi. Näytti ja esitteli asunnon ja talon ja jutteli ja kertoi kaikkea hyödyllistä, vaikka se hänen vapaansa oli alkanut jo kauan sitten. Enkä ainakaan vielä ole joutunut maksamaan 15 euron hintaa lakanoiden lainaamisesta, ja vähän veikkaan, että koko asia on unohdettu kun sieltä sitten joskus lähden. Asuntoa ei jaksanut siinä väsymyksen vaiheessa hirmuusesti tutkia, ainoa kiinnostava asia oli sillä hetkellä nukkuminen. Ja niinpäs me nukuttiin pitkään ja hartaasti, kunnes Annelin äänet ja "Tää meiän asunto on aika läppä :D" -tekstari herättivät. Sen pituinen se. Ja aika pitkä olikin. En osaa kirjoittaa tiiviisti, vaikka tääkin on jo tosi tiivistä ottaen huomioon, että me oltiin kuitenkin Lontoossa. Vois kirjottaa niin paljon enemmänkin. Mutta lisää joskus. Ehkä jotain asiallistakin jopa.